Tämän viikkoisesta edistymisestä saamme kiittää tuota ah niin ihanaa aamujemme sulostuttajaa - käpytikkaa. Ilmeisesti ilman puolisoa jäänyt käpytikka on keksinyt nakuttaa vesikourujamme niin että koko talo kaikaa. Useana aamuna on konsetti alkanut noin klo 5. Siinä sitten on miehen kanssa kilvan juostu pihalla hätyyttämässä otusta pois, ettei koko lapsilauma pomppaa hereille. Jos tästä nyt jotain positiivista hakemalla hakee niin onpahan tullut pisteltyä. Mitä nyt välillä pitää juoksennella kartanolla käpytikan perässä.

Thanks to this weeks progress goes to a woodpecker. The woodpecker has probably been left without a partner so he started knocking our gutters. He usually starts at 5 am. Me and my husband has been trying to make him stop before he wakes up all our kids. If I try to find something positive from this is that I have had loads of tim  to stitch. With some interruptions caused by the woodpecker though.